Matka Penedoon kesti noin 2 tuntia ja autossa oli hurjan kuuma (tosin oli aika hyvä ilmanvaihto, kun ajettiin sataaneljääkymppiä kaikki ikkunat auki). Heti perille päästyämme menimme syömään Luisin vanhempien luo. Todella ihanaa vieraanvaraisuutta täysin tuntemattomilta ihmisiltä; hurjasti todella hyvää ruokaa ja kotoinen tunnelma. Ruoan jälkeen suuntasimme ensin Penedon keskustaan ihmettelemään joulupukin pajaa ja pikkupuoteja, joilla oli suomalaisia nimiä, kuten Korvapuusti ja Koskenkorva. Otimme yhden Luisin ystävän kyytiin ja lähdimme uimaan läheiselle pienelle VESIPUTOUKSELLE! Vesi oli ihanan vilvoittavaa (vaikka Luisin mielestä liian kylmää) ja virkistyimme mukavasti. Pulikoinnin jälkeen kävimme paikallisessa botecossa (katubaarissa) oluella. Täällä on hauska tapa ostaa 0,6 l olutpullo, sujauttaa se "kortsuun" (camisinha) eli sellaiseen viilentäjään, ottaa niin monta lasia kuin juojia on ja jakaa pullo ystävien kesken. Brasilialaiset ovat fanaattisia oluen kylmyyden suhteen, jopa rantojen vaeltavat kauppiaat myyvät jääkylmää olutta. Pullojen jakaminen botecoissa perustuu tähän: yhteisen pullon tyhjentyessä nopeasti olut ei ehdi lämmetä. Mitä isompi porukka, sitä tiuhempaan pulloja täytyy tilata lisää. Botecosta löysimme suomalaisen Santerin, jonka kanssa oli hauska vaihtaa kokemuksia. Hänen matkansa oli kestänyt jo kuukauden ja edessä on vielä 5 kk. Vaihdoimme sähköpostiosoitteita ja sovimme, että jos hän tulee Rioon, voimme käydä vaikka oluella.
Botecosta suuntasimme suomalaissyntyisen Annelin luo, joka asui lähistöllä. Anneli on n. 85-vuotias mummu, joka muutti 25-vuotiaana sukulaistensa perässä suomalaiseen siirtokuntaan(tietoa Penedosta löytyy tästä). Anneli oli iloinen päästessään puhumaan suomea ja hän tarjosi meille pipareita, pannukakkua, pullaa sekä tietysti perisuomalaiset sumpit. Meillä on videomateriaalia sieltä(kin), joten tekin pääsette tutustumaan Anneliin myöhemmin. Emme ehtineet viipyä kauaa ja siirryimmekin pian Luisin valmisteilla olevalle kesä"mökille" (= aikamoinen lukaali). Talosta puuttui vielä katto ja paljon muutakin, mutta tärkeimmät osat, kuten uima-allas ja sauna (!) olivat valmiita. Lämmitimme saunan ja kohta olimmekin jo todella kuumissa löylyissä! Olimme valmistautuneet Ilkan kanssa lössöihin ruotsi-löylyihin, mutta siellä oli kyllä hurjan kuuma. Onneksi uima-allas pihalla viilensi tehokkaasti. Saunomisen jälkeen söimme pienen iltapalan ja valmistauduimme baariin lähtöön. Luis harmitteli, ettei tänä lauantaina järjestetty Club de Finlandiassa tansseja. Aikaisemmin tapaamamme Anneli perusti Penedoon saapuessaan tanssikoulun, jossa on 50-luvulta lähtien opetettu suomalaisia kansantansseja. Tanhukulttuuri on hyvin aktiivinen ja monet brasilialaiset, muun muassa ystävämme Luis, osaavat tanssia mm. polkkaa, jenkkaa ja valssia. Club de Finlandiassa on kuulemma järjestetty tanssit joka lauantai tähän asti, mutta nyt sattui olemaan väliviikonloppu. Harmi, koska olisi ollut mielenkiintoista päästä näkemään suomalaisia kansantansseja brasilialaisten harrastajien tanssimana!
Menimme paikalliseen yökerhoon, tanssimme ja joimme muutamat caipirinhat. Viivyimme baarissa pari tuntia, jonka jälkeen Luis ajoi meidät takaisin kämpilleen. Joimme muutamat oluet ja minua alkoi väsyttää niin, että päätin mennä nukkumaan. Ilkka ja Luis jäivät vielä juttelemaan ja nauttimaan virvokkeita. Heräsin n. klo 06 savun hajuun. Olin ihan varma, että jossain palaa, kunnes tajusin, että pojat ovat tainneet lämmittää saunan uudelleen. Menin alakertaan ja kas kas, siellähän ne saunoivat. Onneksi heilläkin alkoi pian väsymys painaa ja pääsimme nukkumaan. Heräsimme vasta yhden aikoihin tänään päivällä, vaikka suunnitelmamme oli olla jo matkalla siihen aikaan. Lähdimme kiireen vilkkaa Itatiaian kansallispuistoon, jossa Luis näytti meille muutaman hienon paikan. Kansallispuistossa ajoimme vuorenrinnettä aina vaan ylemmäs ja kun pääsimme perille olimme 400 m merenpinnan yläpuolella. Kävelimme metsäpolkua jonkin matkaa kunnes saavuimme aivan uskomattoman kauniille vesiputoukselle. Se oli nimeltään morsiamen huntu ja se oli suurin mitä olen koskaan nähnyt (ekan elämässäni näin lauantaina, toisen tänään, heheh).
Kansallispuistokierroksen jälkeen menimme vielä toistamiseen Luisin vanhempien luo syömään, koska hänen äitinsä oli niin toivonut (Luis: "She will cut our balls if we don't eat there today"). Tarjolla oli taas vaikka mitä: porsasta, kanaa, riisiä, papuja ja salaattia. Herkullista! Jälkkäriksi saimme vielä tuoretta mangoa ja kahvit. Sitten lähdimmekin kotimatkalle. Johonkin matkanvarrelle oli taas kaatunut rekka poikittain autotielle (menomatkalla oli samanlainen juttu!) ja liikenne takkuili. Niin, ja kuka teistä on nähnyt laukkaavan lehmän? Ainakaan minä en ollut nähnyt ennen tätä päivää. Siellä se viiletti autotien vieressä olevalla kukkulalla. Olimme Riossa vasta kasin aikoihin, käytiin kaupassa ostamassa vettä, vesimelonia ja mangoa. Nyt ollaan kämpillä ja mietiään mitä keksittäisiin huomiselle. Ehkäpä rannalle... ;)
Täällä on kivaa!!!
Suvi
p.s. tästä lähin aiomme laittaa kuvat picasaan. Linkki löytyy tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti